Fiktiivistä hulluutta.

perjantai 2. elokuuta 2013

3.

Kellon viisarit lähenivät maailmanloppua. Marco istui lattialla, katse naulittuna Ikeasta ostettuun kellotauluun. Marco vihasi Ikea-kalusteita, mutta silti hän oli jostakin syystä tullut saarretuksi länsinaapurien ihmekeksinnöillä. 

Käsivartta särki. Hän oli yrittänyt turruttaa kipua hukuttautumalla Panacod-cocktailiin, muttei sillä tuntunut olevan merkitystä. Tai sitten kyseessä oli haamusärky. Henkinen kipu. 

Pitäisiköhän tuo käsi amputoida? Marco mietti itsekseen. Heti perään hän naurahti - hänhän olisi hullu, jos ajattelisi, että keittiöstä löytyvällä veitsellä voisi amputoida kokonaisen käden. 
"Toisaalta", Marco mietti ääneen, "onnistui se Sawissakin..."
Mutta miksi hän amputoisi jotakin niin tärkeää kuin käden? Hän ei kuullut ääniä, jotka olisivat käskeneet häntä. Eihän hän nyt hullu ole!  

Ajatus ei kulkenut, joten Marco yritti saada sitä kulkemaan hakkaamalla päätä seinään, jossa Ikea-kello tikitti maailmanloppua. Jokaisella iskulla kipu päässä yltyi ja ajatukset muuttuivat kaurapuuroksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti