Fiktiivistä hulluutta.

perjantai 23. elokuuta 2013

4.

Kuollut, kuolleempi, kuollein.

Muisto valkoisesta ruumiista värjäsi Marcon sisuskalut mustalla tervalla, joka valloitti verisuonet ja koko kehon. Marco tunsi olevansa jumissa, häkissä oman päänsä sisällä. Äänetön huuto kirkui korviasärkevästi ruumiin yllä, tutut kasvot vääntyneinä kuolonhuutoon. Kuolonhuutoon, eikö Jani kuollutkaan oman käden kautta? Rupesiko häntä sittenkin pelottamaan?

Ambulanssin siniset hätävilkut saivat Marcon avaamaan silmänsä. Oli pimeää, mutta katuvalot valaisivat asuntoa tarpeeksi, että Marco osasi vaeltaa keittiöön sytyttämättä kattovaloja. Hän laahusti kaapille, jossa hän säilytti lääkkeitään. Lääkekaappihan se on.

Muutama rauhoittava, haalea, hieman raudan makuinen vesi ja kellon raksutus auttoi viemään ruumiin verkkokalvoilta pois. Huuto ei siltikään lähtenyt Marcon mielestä, hän kuuli sen korvissaan, huolimatta siitä, että hän ei ollut todistamassa Janin kuolemaa. Hän vain löysi ruumiin.

Arvet käsivarressa kutisivat, mutta Marco ei jaksanut raapia niitä. Helpompi vain olisi tehdä uusia vanhojen päälle. Eipä kutittaisi ainakaan hetkeen.

perjantai 2. elokuuta 2013

3.

Kellon viisarit lähenivät maailmanloppua. Marco istui lattialla, katse naulittuna Ikeasta ostettuun kellotauluun. Marco vihasi Ikea-kalusteita, mutta silti hän oli jostakin syystä tullut saarretuksi länsinaapurien ihmekeksinnöillä. 

Käsivartta särki. Hän oli yrittänyt turruttaa kipua hukuttautumalla Panacod-cocktailiin, muttei sillä tuntunut olevan merkitystä. Tai sitten kyseessä oli haamusärky. Henkinen kipu. 

Pitäisiköhän tuo käsi amputoida? Marco mietti itsekseen. Heti perään hän naurahti - hänhän olisi hullu, jos ajattelisi, että keittiöstä löytyvällä veitsellä voisi amputoida kokonaisen käden. 
"Toisaalta", Marco mietti ääneen, "onnistui se Sawissakin..."
Mutta miksi hän amputoisi jotakin niin tärkeää kuin käden? Hän ei kuullut ääniä, jotka olisivat käskeneet häntä. Eihän hän nyt hullu ole!  

Ajatus ei kulkenut, joten Marco yritti saada sitä kulkemaan hakkaamalla päätä seinään, jossa Ikea-kello tikitti maailmanloppua. Jokaisella iskulla kipu päässä yltyi ja ajatukset muuttuivat kaurapuuroksi.